Puutarhaunelmia

"Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä."

Näin sanoo vanha kiinalainen sananlasku.
Ja tuota me nyt olemme päässeet kokeilemaan. Tulevaisuus kertoo, kuinka tärkeäksi asiaksi se muotoutuu.
Pienillä tuloillamme emme paljoa pysty kerralla saamaan aikaan, mutta on tässä vähässäkin määrässä ollut opettelemista, ja varmaan on jatkossakin. Ei välttämättä tule täydellistä, mutta ei ole tarkoituskaan. On mukava kokeilla uusia asioita ja huomata onnistumiset ja toisaalta ottaa opikseen erehtymiset. Seuraavana kesänä voi taas parantaa tekemisiään ja hommata jotain lisää, kunhan kantapääkurssilla on asioita ensin opittu...;o)

Keväällä tietysti aloitimme pihan raivausta edellisten asukkaiden jäljiltä. Osa piha-alueesta oli kaikenmaailman kuivista talventörröttäjistä maisemaa rumentamassa. Ne piti raivata pois näkyvstä. Rautaharava, lehtiharava ja kottikärryt sekä jokunen litra hikeä. Kuvassa taustalla maakellarin päällinen jo siistittynä ja Korpulan lammaspaimen rentouttavalla iltapäiväkahveella.

Lipputangon juurelle sekä maakellarin seinustalle istutimme sipulikukkia. En nyt enää muista, mitä siinä oli, jostain kaupasta ostimme n 50 sipulin kukkalajitelman. Hyvin ovat alkaneet nousta, kukkivat varmaan lopummalla kesää.

Talon päädystä löysimme vanhan ryytimaan, sellaisen 1,5m x 2,5m. Sen kääntelin lapiolla ja rautaharavalla. Siihen istutimme salaattia, porkkanaa, sipulia ja persiljaa.

Sitten tontin kulmasta löytyi kasvillisuuden alta isompikin kasvimaa, jota ei ehkä oltu käytetty vähään aikaan. Siellä oli lautoja rivien merkkinä ja harsoakin rullalla lähes maatuneena.
Naapuriapu toimii, ja sain tuosta parin kilometrin päästä yhdeltä vanhemmalta isännältä puutarhajyrsimen lainaan.

Sillä jursin pariin kertaan tuollaisen 5m x 8m kokoisen alueen. Välillä piti rautaharavalla poimia irronneet juurakot ja kasvinjätteet pois ennen toista jyrsimiskertaa.

Siihen penkkiin saimme jonkun verran siemenperunaa. Perunat olivat ehkä vähän huononlaisesti itäneitä, joten sen sato-odotukset eivät kovin korkeat ole.
Loppuosalle tuli sipulia, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja persiljaa.

Tomaatintaimia ostimme neljä kappaletta ja samalla kertaa ostimme myös yhden taimen sitruunabasilikaa. Ne istutimme navetan aurinkoiselle seinustalle. Siihen mahtui myös loput porkkanat ja persiljat.
Aiemmin olimme istuttaneet samaiselle seinustalle viereiseen kukkapenkkiin talon kaapista löytämiämme mustasilmäsusanna-nimisen kukan siemeniä.

Lisäksi piha-alueelta on löytynyt erinäinen määrä puna- ja mustaherukkapensaita. Ne ovat vissiin siltä ajalta, kun eräs ruovetelainen marjatuotteiden jalostaja asusti tilaa ja viljeli useita marjapensaita pelloilla. Lisäksi kukinnoista päätellen pihalla kasvaa myös yksi kirsikkapuu.

Karviaista pihoilta ei ole löytynyt, joten ostimme alkuun yhden taimen ja istutimme sen pihalle lipputangon läheisyyteen.

Nurmikonleikkuu on sitten oma juttunsa. Minulla on ihan perus työnnettävä leikkuri, joten kävelyä riittää. Laitoin oikein sykevyön paikalleen ja mittasin, kuinka pitkä kävelylenkki tulee, kun ruohikkoalueen ajelee kertaalleen.
Pieni pätkä aitan edustaa jäi ajamatta korkean heinän ja koiranputken takia, mutta silti kävelyä kertyi ruohonleikkuria työnnellen 5 km ja aikaa kului lähes 2,5 tuntia. On tässä lääniä.

Se aitan edusta oli alkuun lampaiden laitumena, mutta hitaanlaisesti ruoho lyheni, ja sitä koiranputkeakin alkoi vaan puskea, niin oli parempi, että alan lyhentämään sitä muilla keinoilla.
Löysin joku aika sitten jostain aitasta vanhan ja ruosteisen viikatteen. Hain työkalupakista liippakiven ja teroittelin terän, ja alkoihan se nurmialue lyhentyä. Kottikärryllä kasvillisuus vain lampaiden aitaukseen, syövät mitä syövät.

Perinteet kunniaan

Hikinen urakka aluillaan

Kun sain viikatteella riittävän lyhyeksi, sain loput sitten ruohonleikkurilla nätiksi.
Tämäkin homma kesti reilut pari tuntia.

Että eipä ole ihme, ettei aina ehdi ja jaksa bloggailla, kun kevään ja kesän tullen on näitä mukavia ulkoilmaharrasteita riittämiin näin isolla tontilla.

Juhannusruusu