Kevät alkaa olla käsillä ja sitä mukaa kauniit, aurinkoiset kevättalvipäivät. Ne oikein houkuttelee ulkoilemaan. Minulle tuli varsin liikunnallinen viikonloppu, vaikka en oikeastaan edes ajatellut niin käyvän.
Perjantaina 26.2. ei vielä ollut niinkään keväinen sää, mutta viikon aikana oli lunta kertynyt pihaan sen verran, että piti ruveta sitä auraamaan.
Aloitin homman traktorilla, koska piha-alue on iso ja lunta oli melkoisesti. Tunnin verran sain perälevyn kanssa lunta työnnellä piha-alueelta ja 300 metriä pitkältä pihatieltä.
Kun sain traktorihomman päätökseen, päätin vain vähän aurailla lumia lumikolalla talon edustalta.
No, ruokahalu kasvoi syödessä ja piti sitten ottaa vähän tuolta ja vähän tuoltakin -tyylillä. Talon eteen oli kasautunut aika paljon lunta katolta ja siinä meni aikaa. Traktorilla kun ei pääse ihan talon edestä ottamaan, koska pihassa on laatoitus, eikä sitä viitsi perälevyllä rikkoa. Käsityönä loput lumet.
Samoin autoni on navetan vanhassa niinsanotussa rehusiilossa suojassa, sen esdustalta piti myös kolalla ottaa.
Ja talon päädyssä on puiden halkomisalue, mistä ei myöskään päässyt traktorilla. Kyllähän mulla loppujen lopuksi meni lumikolan kanssa aikaa 1 tunti ja 20 minuuttia. Ei muuta kuin ukko suihkuun ja hikiset vaatteet pesuun.
Lauantaina 27.2. oli jo kaunis, keväinen ja aurinkoinen päivä. Päätin kaivaa sukset aitasta ja katsoa, mikä niiden kunto ja luisto on. Hieman voitelin pikapitoa pohjaan ja ainakin piha-alueella luisto ja pito oli hyvä.
Pitihän se vähän leikkiäkin, lavastettu kuvasarja kertoo, kuinka jänöjussille kävi mäenlaskussa.
Iltapäivä oli jo melko pitkällä, joten en viitsinyt enää Väärinmajan ladulle lähteä. Päätin suksien testaamisen jälkeen tyytyä vain reilun 5 kilometrin kävelylenkkiin. 2,8 kilometriä kirkkaassa auringonpaisteessa, häikäisevien lumihankien keskellä kylälle päin ja samaa reittiä paluu.
Illalla maistui löylyt puulämmitteisessä saunassa.
Sunnuntaille 28.2. suunnittelin sitten hiihtoretken. Väärinmajalle oli tehty 14,1 km pitkä hiihtolatu ja sen ajattelin hiihdellä.
Uhkarohkeaa asiassa oli se, että edellisen kerran kävin suksilla viime talvena, mutta kahdesta hiihtokerrasta kertyi tuolloin matkaa alle 3 km. Sitä ennen olin hiihtänyt 22 vuotta sitten.
Siis 23 vuoden hiihtotauon jälkeen edessä oli koettelemus, mistä lähtiessä saatoin vain arvailla.
Ajoin autolla kylälle, Väärinmajan kuntokeskuksen pihaan ja kävelin sisälle, mistä löytyi jonkunlainen karttapiirros reitistä. Otin varmuuden vuoksi siitä kuvan kännykkääni, etten eksyisi minulle uudessa maastossa.
Sukset autosta ja jalkaan ja ladulle.
Ohhoh, vähän lipsui. Muutaman sadan metrin päästä piti pysähtyä ja kaivaa pikapito taskusta ja laittaa vähän lisäpitoa. Sitten uudelleen matkaan. Nyt toimi jo paremmin. Taisi mennä ehkä hieman liikaakin, kun alamäet ei nyt niin mahtavasti luistaneet.
Alkumatkaa hiihtelin pilvisessä säässä, ja se oli hyvä, koska mulla ei ollut aurinkolaseja mukana.
Jonkun aikaa hiihdeltyäni katsoin urheilukellostani hiihdettyä matkaa. MITÄ?? Vasta 3 km takana. Tuntui, että ehkä haukkasin liian ison palan. No, enpä kehtaa kääntyä takaisinkaan, eteenpäin vain tasatyöntöä.
Kädethän väsyivät jo alkuunsa, ei ollut voimaa lykkiä mitenkään voimalla, hissun kissun eteenpäin.
Puolivälissä matka kääntyi jo takaisinpäin, ja tuntui, että voisin lopettaa tähän, jos vain auto olisi lähettyvillä. Ei ollut, ei muuta kuin monoa toisen eteen, hiljalleen.
Kahdeksan kilometrin kohdalla tuli toinen hiihtäjä ohitseni, muutama sana vaihdettiin. Ja laitettiin nimet postilaatikossa olevaan vihkoon.
Latua ylläpitää yksi kylänmies, ajelee tarvittaessa vaikka päivittäin kelkalla ja latuhöylällä omaan piikkiinsä ladut kuntoon. Vihkosta sitten näkee, kuinka aktiivista ladun käyttö on, että on perusteita ladun huollolle. Hatunnosto tälle miehelle, aktiivinen hiihtäjä tosin itsekin.
Pian tuon välietapin jälkeen alkoi hiihto taas sujua, oli tasamaata ja hieman laskuosuuttakin, ja aurinko alkoi pilkistellä yhä enemmän hälvenevien pilvien välistä. Niinpä tuntui jo mukavalta, vaikka aloinkin olemaan jo rättiväsynyt.
Lopulta saavuin Väärinmajan kuntokeskusken pihaan ja sain irroitettua sukset jaloista. Selkä oli ihan kankea. Ja olipa "mukava" istua autoon, kun kaikki vaatteet olivat hikimärkiä. Olipa hiihto. Matkaa oli siis se 14,1 km ja aikaa minulla meni 1 h 50 min. Tosin pysähtelin muutaman kerran huilaamaan ja ottamaan valokuvia.
Kotona suihkuun, syömään ja lepäämään. Illalla oli pakko venytellä kipeytyneitä jalkalihaksia ja jäykkää selkää, ettei ihan jumiin vedä.
Ei nyt kuitenkaan niin järisyttävä kokemus ollut, ettenkö kävisi vielä uudestaankin tuon lenkin ensi viikolla. Tavoite on suoriutua tuosta lenkistä vielä tänä keväänä alle puolentoista tunnin. Saas nähdä.
