Pääsimmepä maistamaan elämää kuin isovanhempamme konsanaan.
Silloin renkaanvaihtopäivänä, perjantaina 20.11. alkanut lumisade olikin sitten niin runsasta ja raskasta, että puita alkoi taipua sähkölinjoille illan mittaan Hämeessä, itäisellä Pirkanmaalla sekä Keski-Suomessa.
Niin myös meillä. Sähköt katkesivat perjantain ja lauantain välisenä yönä n klo 1 maissa.
Maisemakuvia lauantai aamuna pihapiiristä.
Aamulla alkoi sitten tutustuminen isovanhempiemme elämäntyyliin. Puita puuhellaan ja aamukahveja tulemaan. Se sujui melko vaivattomasti, keitimme veden ja laskimme sen normaalisti suodattimen läpi kahvinkeittimen pannuun. Ei ollut oikein sopivaa pannua, että olisi voinut keittää oikein pannukahveja.
Puolisollani on gluteeniton ruokavalio, ja sen takia hänellä on pakastimessa sämpylöitä, joita sitten piti nyt sulattaa mikron sijasta paistinpannulla. Muuten aamupala sujui normaalisti, paitsi tunnelmaa loivat kynttilät ja tuikut.
Aamutoimet navetalla sujuivat taskulampun ja otsalampun valossa ihan hyvin, eipä siellä sinänsä sähköillä mitään tee, kun annetaan eläimille vain jauhoja, heiniä ja vettä. Maisemakuva sunnuntaiaamuna navetan takaa järvelle.
Taloahan ei nyt voinut lämmittää keskuskattilalla, koska vesipumput eivät toimineet sähkön puutteessa. Niinpä oli pidettävä taloa lämpimänä vain keittiön hellan ja talon toisessa päässä saunan uunin voimilla.
Saunassa pidimme iltapäivästä lähtien tulta pesässä ja ovia huoneistoon auki, jotta lämpö jotenkin säilyisi. Onneksi ei ollut pakkasta, nollakeliä.
Ruuanvalmistuskin piti soveltaa puuhellalla, keittämällä ja paistamalla, kun hellassa ei ole minkäänlaista uunia.
Vuokraisäntä kävi jossain vaiheessa päivää auraamassa jo 30-senttiseksi kerrokseksi muodostuneen lumen pois pihatieltä ja pihalta. Hän lupaili tuoda myös aggregaattia, jos katkos vielä jatkuisi.
Jääkaappi lämpeni nopeasti ja niinpä kylmä sisäänkäyntikuisti sai luvan toimia jääkaappina, olihan siinä lämpötila vain muutaman asteen.
Pakasteet alkoivat sitävastoin sulaa ja mennä pilalle. Vaimoni tekin marjoista kiisseliä, jotta jotain saatiin säästettyä käyttöön. Kuva "jääkaapista".
Ilman sähkövalaistusta päivä hämärtyi varsin nopeasti iltapäivästä, joten kynttilän valossa piti iltaa istua keittiössä ja pitää hellaa lämpöisenä.
Ajanvietteenä oli lähinnä kortin pelaaminen, sekä lupausta että Uno-korteilla pelaamista. Taisimme pelata jotain lautapeliäkin.
Radioon älysimme jostain laittaa paristot ja kuuntelimme YLEn kanavaa, missä tulikin aika paljon sähkökatkoon liittyvää ohjelmaa, uutisia, haastatteluja ja tilannetiedotuksia.
Sähkökatkos jatkui sunnuntaina ja me aloimme jo rutiininomaisesti saada ruuat aikaan hellalla. Valoisaan aikaan sahailin moottorisahalla lisää polttopuuta, kun ei sisälläkään viitsinyt olla. Maisemahan oli lumen tulon myötä ihan erilainen, kun lumi valaisi sitä.
Pihassa tosin sireenipensaat kärsivät melkoisesti lumen painosta, isommat rungot menivät poikki, ja ne piti sitten karsia pois pensasryhmästä.
Illalla alkoi pihatiellä näkyä autonvaloja. Vuokraisäntä toi lupaamansa aggregaatin. Yritimme ensin katsoa, saako keskuskattilan vesipumppuja kytkettyä siihen, jos vaikka saisimme keskuslämmityksen toimintaan. Emme saaneet, koska kiertovesipumppujen sähköt oli kytketty suoraan sähkötauluun.
Seuraava yritys oli kokeilla saada lämminvesivaraaja aggregaatin perään, mutta sekin oli kytketty sähkötauluun.
No, ainoa apu aggregaatista oli se, että saimme kännyköiden akut ladattua ja illaksi valoa keittiöön. Oli sentään mukavampi tehdä iltaruokaa ja pelailla, kun oli kunnon valaistus.
Vähän turhaan jätimme aggregaatin yöksi päälle, kun isäntäkin sanoi, että bensa riittäsis hyvin aamuun.
Ei riittänyt.
Heräsin yöllä sattumalta n klo 3 maissa, ja melkein välittömästi kuulin aggregaatin yskähtävän pari kertaa ja sammuvan.
Meillä on käytävässä yksi lamppu yövalona, ja näin sen valon sammuvan samalla makuuhuoneen oven raosta.
Meni jonkun aikaa, kun hätkähdin uudestaan hereille ja totesin, että valo eteisessä paloi taas.
Mitä ihmettä?! Eihän aggre voinut itsestään käynnistyä.
Ei niin. Totesin, että myös kiertovesipumppu toimii, koska pattereista kuuluu veden virtaus. Varmistin vielä omalla yövalollani, että sähköt olivat palanneet.
Mutta...
Ihan pienen hetken päästä pimeys tuli taas sekä patterin kohina lakkasi. Olipa lyhytaikainen ilo se.
Maanantai koitti. Eläinten hoito taas ja sitten aamun valjettua aurailin kolalla vielä katolta pudonneita lumia oven edustalta ja terassilaatoitukselta, mistä traktorilla ei voinut ottaa.
Iltapäivällä isäntä oli pyytänyt minua ja poikaani hänen tilalleen 5 km päähän, missä saimme osallistua traktoreiden talviketjuttamisiin. Siellä ollessa vaimoni laittoi viestin, että sähköt olivat palanneet.
Sähköt katkeilivat vielä muutamia kertoja illan ja seuraavienkin päivien aikana, koska sähköyhtiön miehet ympäri maakuntaa korjailivat puita pois linjoilta, mutta pääsääntöisesti sähköä jo saatiin.
Näin saimme omakohtaista tuntumaa ja kokemusta siitä, miten isovanhempamme olivat aikoinaan eläneet, ilman sähköä. Tosin meidän sähkötön aika oli vain n 61 tuntia, joten varsin pieni raapaisu. Silti näin "kaupunkilaisille" maalaisille uusi elämys. Selvittiin hengissä!!
