Rati riti ralla, tuli talvihalla.
Puhui metsät puhtahiksi, jäät ja järvet kantaviksi.
Rati riti ralla, kiitoksia halla.
Tai no, kiitoksia ja kiitoksia.
Pakkanen kipusi loppiaisviikolla torstaina -29 asteen lukemaan ja alkoi tapahtua.
Perjantaiaamuna en saanut hanasta kuin kylmää vettä, lämmin vesi näytti hyytyneen.
Talossahan on lämminvesivaraaja asennettu toisen kylmän kuistin komeroon, missä kyllä on lämminvesikiertoinen patteri pitämässä komeroa lämpimänä.
Soitto isännälle, ja hän heti kyselemään, että onhan se komeron patteri lämmin. Menin kokeilemaan, ei ollut. Siinä oli jostain syystä mennyt säätimen kara pohjaan ja kierto lakannut. Näinpä patterissa oleva vesi oli jäätynyt ja komerossakin ilma pakkasen puolella. Samoin lämminvesivaraajasta lähtevä vesiputkikin oli jäätynyt.
Kylmävesiputki tulee navetalta maan alla talolle ja kellarin kautta suoraan käyttöön, joten siksi vain kylmä vesi tuli.
Isäntä tuli paikalle ja yhdessä aloimme kuumailmapuhaltimella lämmittää lämminvesivaraajan lähtöä, joka aukesikin melko pian, ei siis ollut pahasti jäätynyt vielä.
Isäntä jatkoi omiin töihinsä ja minä jäin puhaltelemaan patteria, että sielläkin kanava aukeaisi lämminvesikierrolle.
Pianhan siinäkin alkoi vesi kiertää ja meni vielä hetken, kun koko patteri aukesi jäästä ja lämpeni.
Homma hoidettu.
Navetalla alkoi lähes sama ongelma. Lampaat, sonni ja kukot ovat hevostallin puolella karsinoissa. Sielläkin on lämminvesivaraaja, mutta ei lämmitystä. Kovalla pakkasella alkoi juoma-astiatkin jäätyä,
Tallikin oli siis hieman pakkasella, eläinten tuottama lämpö ei riittänyt pitämään plussalla.
Ja pian jämähti vesiputki jäähän myös, lakkasi tulemasta navetan pumpulta, mistä talollekin vesi menee. Pumppu oli kyllä eristettty 5 cm vaahtomuovilevyillä, mutta ei enää ollut auttanut, vaan oli pumpun luota jäätynyt, vaikka lähteviin vesiputkiin oli asennettu vastukset.
Isäntää piti taas vaivata, ja hän toikin pakkasvahdin, sellaisen säätövastuksen, lämmittämään sitä pumppukaappia. Kuvassa pakkasvahti-tyyppinen lämmitin. Otettu netistä.
Samalla isäntä toi sinne tallin puolelle lämmittimen, että saatiin tallia lämmitettyä, ettei sielläkään pakkasilla juomavedet jäätyisi. Eläimethän pärjäävät kyllä kylmässäkin, kunhan on kuivaa makuualustaa ja tuulelta suojaa.
No niin, nyt viikonlopun jälkeen asiat ovat jo näiltä osin kunnossa, joten voimme odotella seuraavia yllätyksiä ja opetuksen paikkoja. Näistähän oppii ja osaa ensi kerralla varautua jo paremmin.
Talohan alkoi muutenkin jäähtyä kovilla pakkasilla. Laitoimme pirtin ovet olohuoneeseen ja keittiöön kiinni yöksi, ja aamulla pirtissä oli vain 13 astetta lämmintä. Keittiössäkin n 18 asteen nurkilla alimmillaan. Kyllä sitä aamulla ensimmäisenä alkaa laittaa ripeästi puuta keittiön hellaan ja sytytellä tulet lmmityskattilaankin, kun en vielä ole osannut illalla niin paljoa pataan puuta laittaa, että aamulla riittävää hiillosta olisi puita sytyttämään noin vaan. Makuuhuoneessakin on ollut raikasta pakkasaamuina, jopa 19 astetta, mutta peiton alla on tarjennut hyvin.
Ja sitten ne hyvät puolet... ainakin yksi.
Jouluna oli järven jää vielä täysin sulana, joutsenet olivat parvina ja lauloivat kovalla äänellä joulun aluspäivinä.
Tapaninpäivältä alkoi pakkaset ja välitön järvien jäätyminen. Ja kun luntakaan ei ensin tullut, myöhemminkin vain sentti pari, jäätyi jääkansi nopeasti.
Niinpä loppiaisen jälkeen viikonlopulla oli avattu jäätie Ruovedelle. Sekin tuli sitten tiistaina 12.1. testattua, kuten kuvista näkyy. Lyheni kotoa matka kaupoille 20 kilometrillä.
Tänään keskiviikkona 13.1. oli hieman sydämentykytyksiä, kun kävimme uudestaan asioilla. Lunta tuiskutti tuulen puhaltaessa kovasti. Jäätie oli täynnä dyynimuodostelmia ja auto meinasi tyssätä koko ajan niihin. Vauhtia oli pidettävä yllä, ettei jäänyt jumiin. Parissa kohtaa railosta oli pursunnut vettä massoina jäälle ja jää näytti huolestuttavalta niissä kohdin, yhden sellaisen paikan jouduin jopa ylittämään. Varmaan se jää olisi kestänyt ja siis kestikin, mutta kun en ole tottunut kulkemaan jäällä, niin aina vähän jänskättää ja epäilyttää. Jälkiä jäällä toki oli, joten oli siellä muitakin tänään ajanut. Paluumatka tultiin kuitenkin tietä pitkin. Joku raja se on jännitykselläkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti