Pässin teurastus

VAROITUS

Tämänkertainen blogi sisältää osittain sellaista kuvamateriaalia, joka saattaa olla sopimatonta herkemmille ihmisille.

Kyseessä on tilalla tehty lampaan teurastus, mikä ennenvanhaan oli ihan normaalia maatilan elämää. Toki sitä on paikoin vieläkin, miksi ei siis täälläkin.

Sikäli kun minä teurastuksesta mitään teidän, niin vakuutan, että pässille ei tuotettu minkäänlaista tuskaa teurastuksen yhteydessä, vaan homma hoitui rauhallisesti, kivuttomasti ja ammattitaidolla.

"Aikansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin!"

Näin sanoo vanha suomalainen sananlasku. Tuohon sanontaan näyttää löytyvän erilaisiakin versioita netistä, mutta tässä blogissa se tarkoittaa juurikin sitä, että oli aika karsia katrasta ja aloittaa homma isosta pässistä.

Olimme vuokraisännän kanssa päättäneet teurastaa lampaan ja saada siitä lihat omaan käyttöön. Valikoimme ison pässin, koska sen kanssa alkoi olemaan hieman ongelmia. Kyseinen pässihän pökki minulle jo viime syksynä, muutama kuukausi sitten, talikon piikin sääreen (blogi Pässin pökkimä, marraskuu 2015)
Nyt tämä pässi oli jo pari kertaa ruokinnan yhteydessä pukannut raollaan olevan karsinan oven voimalla auki ja löytänyt itsensä käytävältä. Toisella kertaa oven takana oli toiseksi vanhin poikani, ja ovihan törmäsi vauhdilla silmäkulmaan, kolmen sentin haava ja terveyskeskukseen liimauttamaan haava umpeen.
Kuvassa pässi pari tuntia ennen teurastusta.

Teurastaja tuli tämän viikon tiistaina, 19.1., ennen puolta päivää. Olimme isännän kanssa aamulla siivonneet navetalle paikan lihan paloittelua varten.

Aloitimme homman ennenkuin isäntä tuli paikalle. Ikävinä ihmisinä houkuttelimme pässin leipäpalalla karsinan oviaukkoon ja teurastaja päästi pässin hengestään kertalaukausella. Raahasimme pässin käytävälle, ja teurastaja laski veret pois. Siirsimme ruhon paloittelupaikalle ja nostimme takajaloista kinteriin eli nylkypuuhun, tai kinnerpuuhun, mitä sanontaa nyt sitten käytetäänkään.

Sitten teurastaja aloitti nahan nylkemisen. Näki, että hänellä on kokemusta hommasta, kyllä kävi näppärästi.
Samalla jutustellessaan kaikenlaisia tarinoita hän mainitsi olleensa hirvimetsällä Keski-Suomessa. Kyselin vähän tarkemmin, ja osoittautui, että hänhän on ollut jo yli 30 vuotta samassa hirviporukassa enoni kanssa. Kylläpä maailma on pieni!
Kuvassa oikealla nahka nyljettynä ja nipussa. Ei siitä olisi voinut juuri mitään taljaa jatkokäsitellä. Luin jostain, että lammas pitäisi n. 3 kuukautta ennen teurastusta keritä, jos haluaisi nahan muokata taljaksi. Tuo oli kuitenkin yli vuoden kasvanut ja takkuinen kuin mikä.

Lihan paloittelu näytti sujuvan helponnäköisesti. Olihan teurastajalla muun muassa useiden satojen hirvien paloittelukokemusta enoni hirviporukassa vuosikymmenten saatossa.
Vuorkaisäntäkin tuli paikalle, toi tullessaan pari muovilaatikkkoa, mihin jaoimme lihat tasapuolisesti. Tosin meidän perheessä ei olla innostuneita sisäelimien käytöstä ruoka-aineina, joten laitoin ne vuokraisännän laatikkoon. Ehkä pitäisi opetella niitäkin käyttämään.

Koko hommaan meni aikaa reilut pari tuntia. Teurastaja lähti pois ja minä jäin siivoamaan paikat kuntoon. Lihalaatikot  vein entiseen maitokeittiöön, missä on muutama aste lämmintä. Siellä ne saavat nyt viikon pari mureutua, ennenkuin jatkojalostamme ne annospaloiksi ja mitkä käyttöön ja mitkä pakastimeen myöhemmin syötäväksi.

Todellista lähiruokaa.