Joulu maalla

JOULUN ALUSPÄIVÄT

Olen jo pitkään elätellyt toivetta, että voisimme viettää joulua maalla, oli se sitten maatilalomalla tai mahdollisessa omassa kodissa,joka sijaitsee maalla.
Päädyimme sitten tähän jälkimmäiseen, kun niin sopivasti satuimme maalle syksyllä muuttamaan.

Joulua aloimme valmistella jo hieman marraskuunkin puolella, laittelimme jouluvaloja ja kynttilöitä pikkuhiljaa lisää sinne tänne. Itsenäisyyspäivänä oli koristeluja jo jonkin verran, kun juhlaa oli kanssamme viettämässä myös tyttäremme avopuolisonsa kera Tampereelta.

Varsinaisesti joulun aika alkoi meillä perjantaina 18.12., kun kolmas poikamme tuli Vaasasta samalla, kun nuorin poikamme tuli opiskelupaikkakunnalta kotiin joululomalle. Meitä oli tuolloin jo me vanhemmat ja kolme lastamme paikalla.

Viikonlopulla oli leipomisen viimeistelyitä ja lauantaina 19.12. joulukuusen haku. Emme olleet sen kummemmin kuusia katselleet, mutta suuntasimme navetan taakse peltoa pitkin notkelmaan ja aloimme katsella koivikosta niitä muutamia kuusia, mitä sieltä löytyi.
Ja komea yksilö sieltä löytyikin.
Oli yksi probleema. Kuusi oli iso, pitkästä aikaa, kun saatoimme ison kuusen kotiimme ottaa korkean pirtin takia. Ja se painoi. Ja ylitettävänä oli isohko pelto-oja. Sen yli olimme virittäneet muutaman ropsipuun, ja toiseksi vanhimman poikani kanssa saimme kuusen vietya ojan ylitse. Vielä oli raahattava kuusta sata metriä peltotien reunaan, koska emme uskaltaneet ajaa isännän traktorilla kynnökselle, kun maa ei vielä juuri jäässä ollut.
Yksi pojistani haki traktorin ja saimme kuusen peräkauhaan. Kuusta tukemalla ja perässä kävelemällä saimme kuusen pihaan.

Piti oikein käydä pirtissä mittaamassa korkeus, että sain sahattua kuusen lähemmäs oikeaa mittaa, olihan sitä sitten vajaa metri liikaakin, tyvestä lyhensin, en latvasta....;o)
Samantien otimme kuusen sisälle ja illan aikana koristelimme. Komea kuusi!

Sunnuntaina 20.12. nuohosin keskuskattilan ja hormit, ettei joulun aikaan tuota nokista hommaa tarvinnut tehdä ja sai lämmittää taloa rauhassa.

Tottahan meillä oli jo perjantaina 18.12. hajonnut pyykinpesukone, ja uusi piti tiistaina 22.12. hakea tilalle. Sain vuokraisännältä pakettiautoa lainaksi, kun hain uuden koneen Ruovedeltä.

Keskiviikkona 23.12. oli perinteisesti vuorossa kinkun paistoa.
Meillä on ollut jo vuosien ajan se käytäntö, että kinkunpaistopäivänä, aatonaattona ruokana on riista- tai poronkäristystä. Ehkä parina muunakin päivänä vuoden aikana sitä syödään, mutta nykyään aina aatonaattona.
Saman päivän iltana tulivat meille joulun viettoon tyttäremme ja vävymme Tampereelta, ja siinä olikin jouluaaton porukka koolla, neljä lastamme viidestä.

JOULUAATTO

Jouluaattoon emme juuri muutoksia tehneet aikaisempaan verrattuna. Ylimääräistä oli vain eläinten ruokinnasta huolehtiminen aamulla ja illalla, kuten muinakin päivinä. Se vei maksimissaan puolisen tuntia kerrallaan. Veimme lampaille kuusesta yli jääneitä havunoksia karsinoihin, niitä ne tykkäsivät järsiä.
Muuten aattoaamu alkoi aamupalalla, leivän päälle edellisiltana paistettua kinkkua. Samaten lapset.... niin no, lapset... katsoivat Joulupukin kuumaa linjaa, kuten jotakuinkin aina ovat katselleet.

Vuokraisäntä poikkesi aamupäivällä joulutervehdyksellä, kun oli lastensa kanssa vasta tuolloin kuusenhakureissulla. Toivottavasti emme ehtineet hänen katsomaansa kuusta poimia...???

Aamupäivällä kävimme pikku kävelyllä mökkirannassa. Sää oli tuulinen ja sataa ripautti hetken rivakasti räntääkin. Järven vesi oli ihan sulaa vielä, kun pakkasia ei ollut ollut.

Uusi juttu oli se, että ennen puolta päivää suljimme television ja päätimmekin kuunnella Joulurauhan julistuksen Suomen Turusta radion kautta pirtissä. Ihan oli tunnelmallista, kun ei tarvinnut tuijottaa tv:tä, vaan saattoi itse muodostaa mielikuvat tuosta tilanteesta, olihan tuo jo nähty niin monet kerrat.
Samaan aikaan puolisoni oli keittiön puolella valmistelemassa riisipuuroateriaa, mikä pian radiolähetyksen jälkeen nautittiinkin.

Iltapäivän puolella lämmitimme saunan, minkä lämpöisistä löylyistä nauttikin vain miesväki. Saunassa on varsin hämärää, koska ainoakin lamppu on hyvin suojattu ritilällä, niinpä olin laittanut saunan lauteille muutamia lasikynttilälyhtyjä tunnelmallista valoa antamaan. Valitettavasti vain saunavasta puuttui. Olisi ollut niin virkistävää saada hieman lehtivihreän tuoksua saunaan ja huiskittua muutaman kerran koivunlehtioksia iholle.

Juhlaruokailua valmisteltiin saunan jälkeen ja kattaus noutopöytineen rakenneltiin isoon pirttiin. Pitkän pöydän äärellä kaikki mahtuivat hyvin istumaan ja ruokaa sai keittiöstä pirttiin tuodusta pöydästä haettua lisää.
Ennen ruokailua minä luin perinteiseen tapaan jouluevankeliumin. Tällä kertaa olin kaivanut netistä vanhoja tekstejä vuosilta 1548 ja 1642, hieman yhdistellen.
Ruokapöydän yläpuolella oli pitkästä aikaa kruunukynttelikkö ja kuuseenkin olin laittanut seitsemän oikeaa kynttilää palamaan sähköisten tilalle juhlaruokailun ajaksi. Olin ostanut sellaiset kynttilänjalat kuusenkynttilöille varmaan yli kymmenen vuotta sitten odottamaan ehkä juuri tätä hetkeä.
Avotakkaankin teimme tulet pirttiin lämpöä antamaan.
Kyllä oli tunnelmallista ja juhlavaa.

Joulupukki ei tosin käynyt, mutta jokunen lahjapaketti kaivettiin esille alkuillasta. Vuorotellen availimme pakettejamme ja hymy nousi monessa kohtaa huulille, kun saimme viettää isohkolla porukalla tällaista joulua ja yhdessäoloa.
Illalla pelailimme yhdessä ja kuuntelimme joulumusiikkia.

JOULUPÄIVÄ

Tyttäremme ja vävymme olivat lähdössä jo nyt kotiin, mutta malttoivat odotella iltapäivään, kun meille tuli lisää porukkaa. Vanhin poikamme tuli Vaasasta meille loppujoulun viettoon. Hänellä oli mukanaan poikansa - siis meidän toistaiseksi ainoa lapsenlapsi - , sekä tyttöystävänsä ja lisäksi kolmannen poikamme avovaimo, jos nyt sitä sanaa voi käyttää, ovathan he asuneet yhdessä jo useamman vuoden.
Oli tavallaan toinen jouluaatto, kun taas katoimme ruokailut isoon pirttiin ja päivällisen jälkeen aloimme taas jakaa lahjoja nyt tulleille vieraille. Pojanpoikamme oli aivan innoissaan uusista paketeista ja niistä ilmestyneistä lahjoista. Pian alkoi junaradan rakentaminen, mihin toki muutkin osallistuivat. Hauskaa oli.

TAPANINPÄIVÄ

Jatkoimme mukavaa yhdessäoloa. Sää oli muuttunut edellispäivien plussakeleistä vihdoin pakkasen puolelle. Maa oli edelleen lumeton, musta joulu siis ulkona, vaan ei sisällä ja sydämissämme.
Tapaninpäivää päätimme viettää hieman ajelemalla traktorilla. Kaikki saivat kokeilla ajamista vuokraisännän Valtralla lyhyen lenkin. Pojanpoikamme tuli minun syliin ja piti ratista kiinni, kun ajoimme pienen lenkin pihamaalla.

Muutenkin hänellä oli paljon uutta katseltavaa, kun pääsi katsomaan myös eläimiä navetan puolelle, jännää tuntui olevan, kun ekaa kertaa oli päässyt maalle mummolaan.

SUNNUNTAI 27.12.

Vielä voi sanoa, että joulu jatkui. Saimme harvinaisia vieraita Jyväskylästä. Veljeni tuli käymään, mukanaan hänellä oli kaksi omaa lastaan, kolme muuta jäivät kotiin äitinsä luokse. Lisäksi mukana oli minun äitini sekä viime syksynä 100-vuotisjuhliaan viettänyt mummoni.
Oli aivan mahtavaa, kun hän vielä jaksoi lähteä automatkalle ja tulla meille päiväkylään. Hän on tosi pirteä, jalka nousee ja juttua piisaa, vaikka kuulon ja näön kanssa alkaa jo tehdä heikompaa. Kuulee kyllä kohtuu hyvin, jos ei ole hälinää. Kuvassa vasemmalla äitini, mummoni ja veljeni.

Mummoni tykkäsi suunnilleen samanikäisestä, noin satavuotiaasta kotitalostamme, palasi omaan nuoruuteensakin, kun kertoili omista ja sukulaistensa kodeista joskus 1930-luvulta, kun oli miniäksi mennyt Liukonsaareen Leppävirralla.
Aivan mahtava vierailu oli tuo.

KODALLA KÄYNTI LAUANTAI 2.1.

Kolmas poikamme ja miniämme olivat meillä yli uudenvuoden. Tapaninpäivästä lähtien päivät olivat pakkasella ja järvi oli alkanut jäätyä. Ja kun luntakaan ei ollut, oli tulossa upea jääpinta järvelle.
Päätimme käydä paistamassa nuotiotmakkarat läheisellä kodalla ja samalla kävimme järven rannalla toteamassa jään kirkkaus ja sileys. Oli tullut aivan mahatava retkiluistelujää.

Sää oli upea, pakkasta n -12-14 astetta ja aurinko paistoi päivällä muutaman tunnin, olihan päivä jo pidentynyt muutaman kukonaskeleen.
Olimme hieman yrittäneet selvittää navetassa olevien kukkojen avulla, kuinka pitkä päivä on, jos se pitenee kukonaskeleen, ei ihan vielä selvinnyt.

Sunnuntaina kävin viemässä pojan ja miniän junalle ja matkalle kohti Vaasaa. Iltapäivällä minä otin luistimet mukaan ja suuntaisin toiseksi vanhimman poikani kanssa järvelle, olihan se luistelukokemus hankittava, kun jää vielä oli, vaikkakin lunta oli satanut juurikin jään peitoksi. Olipa hieno luisteluhetki.

Viimeinen kuva jouluisesta kodistamme ulkoa päin jo uuden vuoden 2016 puolelta, kun oli vihdoin satanut lumen maahan.

Toivotan lukijoilleni hyvää alkanutta uutta vuotta 2016!