Muutto maalle

Tervehdys vanhat ja uudet lukijani!


Vaarin majan tarinoita -otsikko syntyi siitä, kun uusi kotimme sijaitsee Ruoveden Väärinmajan kylän läheisyydessä, ja kylän kotisivut on www.vaarinmaja.fi . Lisäksi itsekin olen vaari, vaikkakin käytän nimitystä paappa, mutta tuo vaarin maja tarinoita rimmaa niin hyvin sijainnin ja isoisyyteni kanssa.

Edellisessä blogisarjassani pohdin muutaman kerran sitä, että haluaisin eläkepäivillä muuttaa maalle asumaan. Olenhan nuoruuteni asunutkin maalla, mutta työ- ja perhe-elämä sai ajautumaan kaupunkeihin matkan varrella.

http://elakettaodotellessa.blogspot.fi/

Parisen vuotta sitten tarjoutuikin tilaisuus muuttaa, mutta se meni hieman ohi, koska en olisi voinut silloisessa elämäntilanteessa muuttaa maalle. Reissutyö toisella paikkakunnalla olisi vain vaikeutunut.
Luulimme jo, että kyseinen tilaisuus meni ohitse, kunnes samainen vuokraisäntä otti viime syyskuussa (2015) yhteyttä ja ilmoitti asunnon vapautuvan uudelleen ja että olisimmeko kiinnostuneita.

Mehän olimme.
Ja lokakuun lopulla siirsimme maallisen materiaalimme kyseiseen maalaistaloon.

Nyt olemme asuneet talossa, maalla, kolmisen viikkoa ja on aika tehdä hieman tiliä alkutuntemuksista.

Hiljaista.

Pimeää.

Rauhallista.

Alkuun tuntui, että olemme tulleet vain maatilalomalle, kun tuntui hieman oudolta asua isossa maalaistalossa, peltojen, hieman metsiköidenkin ja järven ympäröimänä, poissa katuvaloista, poissa liikenteen hulinasta, poissa ikkunoista näkyvistä naapuritaloista.

Vähitellen asiaan alkoi tottua.
Viikossa saimme kaikki 120 muuttolaatikkoa puretuksi, mutta ihan kaikille tavaroille ei vieläkään ole löytynyt lopullista paikkaa.

Vanhat talothan rakennettiin aikanaan siten, että asunnossa ei ollut juurikaan vaatekomeroita, muusta säilytystilasta puhumattakaan. Karrikoidusti sanottuna ihmisillä ei ennen ollut kuin kolme vaatekertaa, työvaattet, arkivaatteet ja juhlavaatteet. Niinpä meille tuotti aluksi vaivaa kaiken tavaran piilottamisessa.
Toisasaltahan se kuvastaa nykypäivän haalimismentaliteettia, tavaraa on ihan liikaa ja turhaa sellaista. Maalla elettiin ennen yksinkertaisemmin.

Vuokraisäntä tuli vastaan asiassa siten, että hän osti Ikeasta kaksi julmetun isoa vaatekaappia, jotka parina iltana kokosin makuuhuoneeseemme. Johan alkoi mahtua. Makuuhuonekuvassa toinen kaapeista.

























Nyt kolmen viikon jälkeen talo näyttää jo kodilta ja olemme alkaneet viihtyä.
Tulimme ehkä juuri sopivaan aikaan keskellä pimeintä syksyä, jolloin näemme heti paikan syksyn pimeimpään ja ankeimpaan aikaan.
Talven tullen lumi alkaa valaista maisemaa, talvinen maalaismaisemahan on aivan upea.
Sitten tulee kevät, todella hienoa alkaa seurata luonnon heräämistä ja vihertämistä sekä valoisuuden lisääntymistä.
Kesäisistä päivistä minulle tulee lapsuus mieleen, ihan parasta aikaa.
Seuraavan syksyn tullen alkava hämäryys ja harmaus ei sitten enää yllätä, kun sen on jo päässyt kokemaan.

Päivät ovat olleet aktiivisia, paljon aktiivisempia kuin kaupunkiasumisessa.
Taloa pitää lämmittää. Tässä talossa on iso keskuslämmityskattila, joka lämpiää puilla. Näin syksyisin riittää, kun kattilassa on kerran päivässä kunnon tulet. Talviaikaan kattilassa pitää pitää tulta yllä vähän kaiken aikaa, jotta 3000 litran säiliöllinen kiertovettä pysyy lämpimänä.
Sitten kattila ja hormit pitää nuohota muutaman viikon välein, samoin poistaa kertyneet tuhkat. Tuossa alemmassa kuvassa olenkin ekaa kertaa opettelemassa nuohousta. Nokista hommaa.

Maalaistaloon kuuluu myös navetta, missä on vuokraisännän eläimiä, lampaita, kanoja, kukkoja ja kyyttösonni.
Heti muuttopäivää seuraavana päivänä vuokraisäntä kävi neuvomassa niiden ruokintajuttuja, ja jätti homman sitten minulle. Niinpä olen nyt aamuin illoin käynyt katsomassa niiden vointia ja ruokkinut ne. Isäntä hommaa kyllä eväät niille.
Siitepölyallergiani ei välttämättä pitemmän päälle ole hyvä asia, joten pitänee hieman seurata, miten oireita alkaa tulemaan.
Kuvassa navetan päätyä talolta kuvattuna. Kuvassa näkyy myös entisen kasvihuoneen runkoa. Alemmassa kuvassa navetan toinen pääty, maakellaria ja muita rakennuksia.

Puutarhahommia olemme vaimoni kanssa hieman tehneet, kun säät ovat vielä olleet suosiollisia. Vanhoja perennoja siistitty, sireenipuskia karsittu, ruusupensaasaitakin hieman lyhennetty ja haravointiakin tehty. Nurmikkokin ajettiin, kun edellinen asukas oli melko pitkäksi jättänyt. Ja vaimoni maalasi edellisten asukkaiden lasten töhrimän seinän.

Palveluthan ovat kaukana. Ruovedelle ja Vilppulaan tulee matkaa 25 km, Mänttään reilut 30 km. Onhan se muuttanut meidän rytmiä siten, että käymme kaupoilla pari kertaa viikossa, ostamme kerralla enemmän, ja sitten on aikaa puuhastella muita askareita. Aiemminhan kaupassa käyminen oli sikäli helppoa, kun kaupat oli kävelymatkan päässä ja kävimme lähes päivittäin hakemassa päivän ruuat. Monesti tuli sitten niitä heräteostoksia, joista nyt on päästy eroon. Jos joku ruokatarvike unohtuu tai puuttuu, pitää soveltaa. Ei yhtä kermaa lähdetä uudelleen hakemaan.

Samoin tuo eläinten hoito on muuttanut elämänrytmiämme. Aiemmin saatoimme nukkua aamukymmeneen ja myöhempäänkin, jolloin päivästä tuli aika lyhyt. Sitä tuli sitten jatkettua yli puolen yön valvomalla.
Nyt heräämme jo klo 8 - 8.30 ja nukkumaan menemme viimeistään klo 24 maissa. On ollut jotenkin virkeämpi ja aktiivisempi olo.

Näin on lähtenyt liikkeelle meidän uusi elämä maaseudulla.